Köyhä!?!

Miksi rohkenen ylpeästi käyttää titteliä KÖYHÄ? Ja kokoomuslainen?

Toiseen on helppo vastata nopeasti: liityin Kokoomukseen vuonna 1996, kun naapuri pyysi kunnallisvaaliehdokkaaksi. Valinta oli luonteva, koska äiti oli aina ollut aktiivinen kokoomuslainen. Siitä alkoi kunnallispoliittinen ura.

Mutta miten määrittelen köyhän?
Köyhä on ihminen, jolle ei jää säästöön mitään. Tili tuli, tili meni. Kädestä suuhun. Pätkätöitä, joiden vuoksi on aina hippasilla Kelan ja TE-toimiston kanssa. Laatii selvityksiä, joiden vaatiminen tuntuu mielivaltaiselta ja joilla saadaan jäädytettyä päivärahat viikoiksi ja talous sukeltamaan syvemmälle. Tiedättehän:  viisi euroa, kymmenen euroa, kaksikymmentä euroa joka laskuun lisää, kun velkojat eivät odota ilmaiseksi. Kesät työttömänä. No, onneksi on aurinkoa ja järvet.
Kauhulla pelätään, että hyvinä päivinä ostettu liian kallis auto hajoaa. Tai koira sairastuu. Se tietää maksamista osamaksulla eli lisää velkaa. 21 vuotta sitten ostettu kiinteistö on jo maksettu, mutta silti velkaa on sietämättömän paljon.

Hyvät päivät. Niitä kesti hetken. Miehellä oli firma ja sitten yhtenä aamuna enää ei. Velkaa ja ulosottoja senkin edestä. Mitään ei oikein kannata tienata, mitään ei voi omistaa ja uutta yritystä ei voi perustaa, vaikka haluja ja kykyä olisikin. Laki on sama kaikille, oli firman kaatumisen syynä kyseessä oma tai jonkun muun laiminlyönti.
Elämä puksuttaa eteenpäin. Onneksi on töitä. Ja onneksi on luovuutta siihen, miten säästää ja pihistää kaikesta mahdollisesta.

Väitän, että meidän riveissä ei ole montaa, joille tällainen elämä on tuttua. Siksi voin sanoa aika monelle pienelle ihmiselle:
Mä suurinpiirtein tiedän miltä sinusta tuntuu. Ja mitä yhteiskunnan tukea sinä kaipaat. Ja vielä veikkaisin, että se tuki ei ole tuntikausien jonottamista puhelimessa, kyykyttämistä ja sitä, että on kannattavampaa leikkiä kuollutta kotisohvalla, kun ottaa vastaan lyhyitä työhommia.