tiistai 26. helmikuuta 2019

Kelailua

Viime vuosina on vaan nipistetty, leikattu ja höylätty. Veronmaksajan persaus ei kestä, hoitosuhde on vinksallaan ja verotuottoja tars saada lisää. Yrittäjien auttaminen ja yrittäjyyden helpottaminen tuo hyvinvointia meille kaikille. Tämä on ainoa järkevä keino nousuun ja siihen, että hoitoa tarvitsevat saadaan hoidettua kunnolla ja kunnialla.

Sillä aikaa juustohöylä on vienyt tarvitsevilta pienin osin kaikkea. Esimerkiksi vaipan per päivä! Eli jos ennen sai laskennallisesti viisi vaippaa vuorokaudessa, nyt voipi olla, että pitää pärjätä kolmella. Vaikea kuvitella, että esim. petipotilas pystyy pidättelemään 3-4 tuntia kauemmin. Varsinkin jos hoitajia ei ole auttamaan vessaan välillä.

Kela nipistää kuntoutuksesta. Kasvavan nuoren vertaistukeen ja osallistumiseen riittää Kelan asiantuntijan mielestä kahdenkeskinen tapaaminen fysioterapeutin kanssa 30 kertaa vuodessa. Kelan omille kuntoutuskursseille ei pääse, fysioterapiaakaan ei myönnetä tarpeeksi, joka on varsin lyhytnäköinen ratkaisu kaikin tavoin. Ei tällä tavalla saada uusia tuottavia veronmaksajia, vaan pikemminkin henkilöitä, joiden toimintakyky huononee ja ainoa vaihtoehto on jäädä eläkkeelle suoraan koulusta.

Toki Kelan lääkärit ovat ylivertaisia viisaudessaan. Ja positiivisia! Siellä ne odottaa vaikeavammaisten henkilöiden ihmeparantumisia - joka vuosi aina uudelleen. Invalidille myönnetään vammaistukea tälle vuodelle, mutta ensi vuodelle ei, vaikka vamma on pysyvä ja parantumaton...?!? Valituksen käsittely kestää 8 kuukautta ja jos se koskee esim. kuntoutusta, juna ehti mennä jo, kun uutta päätöstä saadaan aikaan. Toki hatunnosto siitä, että Kela työllistää itse itseään pyytämällä ja antamalla jonninjoutavia selvityksiä. Tai sitten ne hakevat säästöä sillä, että ihmiset tyytyvät osaansa eivätkö osaa/jaksa/halua lähteä valitusrumbaan.

Tekisi mieli vaahdota vielä hetki vammaisten asumispalvelujen kilpailuttamisesta ja siitä, että vanhustenhoidon katastrofeista pitää nyt kiiruusti ottaa opikseen. Mutta sen sijaan alan laatia hakemuksia Invalidi- ja CP-liiton vertaistukilomille ja olen syvästi kiitollinen siitä, että meillä on potilasjärjestöjä, jotka paikkaa Kelan onnetonta tarjontaa. Vertaistuki ja vertaiskokemukset ovat parasta apua jaksamiseen ja niistä kokemuksista tiedän, että edellä kerrotut ongelmat koskettavat aivan liian monia.

Tars vissiin tehdä jotain? Siinä yksi syy, miksi lähdin pyrkimään kansanedustajaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti