Torilla tarinaansa kertoi rouva, joka hoitaa ysikymppistä muistisairasta naapuriaan, muttei voi saada omaishoidon tukea, ellei ota pappaa yksiöönsä asumaan.
Tarinoita on varmasti kymmeniä, satoja. Minäkin tunnen kymmeniä omaishoitajia, koska olen sellainen itsekin. Omaishoitajien joukko on monimuotoinen ja mukaan mahtuu sekä työssäkäyviä ihmisiä, että pienituloisia eläkeläisiä, jotka hoitavat kotona ikääntyviä, sairaita tai vammaisia omaisiaan. Vaikka omaishoitoa tehdään ennenkaikkea sydämellä, omaishoitajakin tarvitsee apua arkeen. Palkkio on naurettavan pieni suhteessa työhön, jossa on kiinni 24/7.
Omaishoitajilla on kaksi tai kolme vapaapäivää kuukaudessa. Hoitaja pitää ne, jos asiallinen sijaishoito saadaan järjestymään ja se ei maksa liikaa. On myös tapauksia, joissa hoidettava ei halua sijaishoitoon tai paikka ei ole sopiva hoidokille ja vapaat jää pitämättä.
On kansantaloudellinen etu, että omaishoitajien jaksamisesta ja terveydestä huolehditaan. Rahallinen korvaus on yksi tukimuoto ja ikävä kyllä kunnissa sitäkin vähää leikattiin. Se ei lisää tunnetta, että omaishoitajien työtä arvostettaisiin.
Nyt voisi olla hyvä funtsia, mitä työtä itse olisit valmis tekemään alle neljänsadan euron bruttopalkalla? Ota huomioon, että sitoudut olemaan työssä kiinni 24/7. Ja että silloin kun haluat pitää pari päivää vapaata, rakkaasi joutuu ehkäpä menemään johonkin esperi (don´t) caren laitokseen. Omaishoitaja on toimenkuvaltaan kokki, siivooja, sairaanhoitaja, asianajaja, rakas ja läheinen puoliso/vanhempi/lapsi ja lopulta ehkä saattohoitaja. Omaishoitaja ansaitsee kaiken arvostuksen. Myös rahan, kuntoutuksen ja vapaiden muodossa.
https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/sosiaali-ja-terveysasiat/sosiaalihuolto/iakkaiden-palvelut/omaishoito#Hoitopalkkio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti