Oma kokemukseni liittyi homekoululla sairastumiseen ja sen mukanaan tuomiin outoihin oireisiin. Terveyskeskukselle olisin saanut ajan heti kahden kuukauden päähän (en ollut riittävän henkitoreissani nääs), mutta työterveyteen pääsi nopeasti. Nuoren lääkärineidin puolessa tunnissa tekemä diagnoosi oli keskivaikea masennus ja toimenpiteenä masennuslääkitys. Olin siinä vaiheessa niin loppu ja kipeä, enkä jaksanut kinata lääkärin kanssa, joten lähdin mukaan hullutukseen, joka onneksi loppui viikon päästä, kun uusintakäynnillä tuttu lääkäri vahvisti ajatuksen siitä, että masennus ei ole ollenkaan ongelmana.
Kokemus vahvisti myös sitä ajatusta, mitä olen kuullut monen suusta: masennuslääke on The Pilleri joka vaivaan ja sen voi kirjoittaa yleislääkäri terkkarilla tai työterveydessä. (Auta armias, jos satut olemaan lihava, jolloin toinen kaikenkattava lause on SyöVähemmän. Epäonnekseni olen sitäkin.) Pointti on kuitenkin se, että tänä päivänä hoidetaan lääkkeillä oiretta, eikä selvitetä mistä oireet johtuu. The Pilleri voi turruttaa hetkeksi ahdistuksen tai hiljentää itsetuhoiset ajatukset, mutta mitä sitten, jos ihminen ei koe, että on tarpeen ottaa lääkettä? Tai sivuoireet ovat kestämättömiä?
Tehokkaampaa voisikin olla lääkehoidon yhdistäminen terapiaan - joskus terapia itsessään voi olla riittävä apu.
Olen sitä mieltä, että meidän pitäisi panostaa edullisempiin ennaltaehkäiseviin keinoihin eikä antaa tilanteiden eskaloitua siihen pisteeseen, että esim. nuori tarvitsee tahdosta riippumatonta psykiatrista sairaalahoitoa. Sen lisäksi, että hoidon hintalappu on poskettoman kallis, inhimillisen kärsimyksen määrää ei voi rahalla mitata.
Mielenterveyspuolella esitetään lakimuutosta, jolla soveltuvaa varhaista hoitoa tarjottaisiin jo perusterveydenhuollossa. Hoidon tarve tulisi arvioida välittömästi apua haettaessa, ja oireen mukaisen psykoterapiahoidon tai muun psykososiaalisen hoidon tulee alkaa kuukauden sisällä.
Kuulostaa järkevältä? Kuten myös se, että terapiaan voitaisiin ohjata terveyskeskuksista, kuulostaa hyvältä. Usein jo siinä vaiheessa ihminen on aika lopussa, kun hakeutuu terveyskeskukseen.
Vielä pitää muistuttaa, että myös vertaistuki on yksi parhaista tukimuodoista ja sen kautta ihminen saa tietoa mahdollisuuksista ja osaa paremmin hakeutua tarvitsemansa tuen piiriin. Yhteistyö kunnan ja kolmannen sektorin kanssa olisi ehdottoman tärkeää ja sitä pitää kunnilta edellyttää ja tukea kolmannen sektorin toimijoita, jotta toiminta pysyy elinvoimaisena.
https://akaanseutu.fi/2015/12/01/kylapaallikko-susanna-saxbergille-kunniakirja-mielenterveysyhdistykselta/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti